perjantai 24. lokakuuta 2014

Työssäoleva työnhakija

Soittelin heti aamusella TE-toimistoon palvelulinjani toimialapuhelimeen (kauppa, hallinto, opetus) ja kyselin miten toimia, kun aloitan maanantaina osa-aikatyön. Sain neuvon kirjautua omaan työnhakuuni TE-palveluiden sivuilla ja tehdä muutoksen työnhakuuni - ei päättää sitä, vaan muuttaa. Ihan siltä varalta, jos sattuisin saamaan soviteltua työmarkkinatukea Kelalta tulojeni päälle, jos tunteja on aluksi vähemmän. Olen nyt siis TE-toimiston silmissä työssäoleva työnhakija, eli en enää työtön. Eivät heidän toimenpiteensä eivätkä myöskään kunnan aktivointitoimenpiteet koske enää minua. Jos tunteja alkaa tulla reippaasti, voin lopettaa työnhakuni kokonaan, mutta tässä vaiheessa tämä on turvallisin vaihtoehto.

Huipputuloille en tässä hommassa pääse, mutta naisena ja suorittavan tason toimistotyöläisenä en ole koskaan päässyt nauttimaan yli 2100 euron palkoista. Laura Rädyn mukaan minua ei kai ole ollut olemassakaan? Ja toisaalta, minuakin valitsemassa olevat naiset olivat aloittaneet samassa firmassa myyntineuvottelijoina tai muuten ruohonjuuritasolta ja edenneet HR-palveluihin tai esimiestasolle. Kaikki lienee periaatteessa mahdollista, kun saa jalkansa firman oven väliin.

Kun ilmoittelin osa-aikatyöstäni työnhakutietoihini, yksi pakollisista kysymyksistä oli: Mitä kautta sait tiedon työpaikasta? Vaihtoehtoina oli TE-palveluiden eri kanavia sekä vaihtoehto "Muualta". Minun tapauksessani tieto tuli sieltä muualta: korvaamaton tietolähde oli Monsterin Paikkavahti, joka lähetti tiedon tästäkin työpaikasta sähköpostiini. Nyt laitoin vahdin tauolle - toivottavasti en tarvitse häntä vähään aikaan.

Seuraava dilemma onkin sitten, mitä tehdä blogille, jonka nimi on Työtön luuseri? Mulla on kuitenkin jonkin verran seuraajia niin Googlessa, Bloglovinissa kuin Twitterissäkin, ja sen lisäksi melko paljon anonyyminä blogissa vierailevia ihania ihmisiä. Kirjoittaminen on rakas harrastus ja on antanut todella paljon työttömyyteni aikana. Perustaako uusi blogi vai jatkaako tätä nimestään huolimatta? Naamablogiani en taida haluta jatkaa, sekin on enemmän menneen työ- ja harrastuselämäni hedelmiä eikä tunnu enää ajankohtaiselta.

Voihan tietenkin olla, että saan kenkää koeajalla ja statuksekseni tulee jälleen Työtön luuseri...



PS. Tämä postaus on mukana Kivemman blogin Viikonlopun linkkiringissä. Liittykäähän muutkin bloggarit mukaan!



torstai 23. lokakuuta 2014

Työtön luuseri sai töitä :)

Juuri kun epätoivo alkaa saada jalansijaa elämässäsi ja lähes ottaa vallan, tapahtuu jotain odottamatonta ja ihanaa. Juuri kun yksi ovi on sulkeutunut, aukeaakin äkkiarvaamatta toinen. Näin minulle kävi tällä viikolla.

Meinas totaalisesti mennä fiilikset, kun en päässyt hakemaani työvoimakoulutukseen. Siitä kuitenkin sisuunnuin ja naputtelin viime viikolla hakemuksia ihan urakalla menemään. Johan rupesi tapahtumaan. Ja kaikki maagisesti samalla viikolla!

Jo pitkään minulle töitä lupaillut pienosakkuusyritykseni tj ehdotteli, jos sittenkin tulisin heille työharjoitteluun ja sen jälkeen palkalliseen työhön. No työkokeiluksihan sitä kai nykyään kutsutaan, mutta ei p***ele en enää näillä kilometreillä lähde työmarkkinatuella mihinkään täyspäiväisesti "harjoittelemaan" sitä mitä jo osaan ja olen tehnyt monta vuotta. Ja kuinka varma se palkkatyö olisi harjoittelujakson jälkeen? Eräs toinenkin venäjää puhuva ehdotteli mulle yhden illan ajan bisnesideoitaan Vkontaktessa (venäjänkielinen "facebook"), mutta ei, sille alalle en ihan äkkiä enää lähde investoimaan kun edelliselläkin kerralla tuli niin rankasti takkiin. Ja kaiken lisäksi eräät entiset yhteistyökumppanit alkoivat kysellä, miten hinnoittelen käännös- ja tulkkauspalveluni, jos he käännättäisivät minulla esimerkiksi niitä posteja, joita minulle edelleenkin tipahtelee tasaiseen tahtiin, vaikken töissä ole ko. firmassa ollut päivääkään (vaikka tarkoitus on ollutkin), ja joita olen sitten välittänyt heille eteenpäin. Muutakin käännettävää kuulemma olisi. Houkuttelivat vielä tulemaan paikkakunnalleen hommiin kahdeksi viikoksi vuodenvaihteessa.

Kaikki edellä mainittu tuntui kuitenkin melko epävarmalta, epämääräiseltä eikä välttämättä pysyvältä ratkaisulta. Enkä jotenkin jaksanut ruveta miettimään hintalappua itselleni ja työlleni, varsinkaan kun en enää ollut yrittäjä. Ja hitsi kun olin käynyt siellä rekrytointipäivässä ja jäi niin hyvät fiilikset sekä itse työtehtävistä että -paikasta.

Ja sitten - puhelin soi! HR-henkilö langan toisessa päässä kysyi, millaiset fiilikset eilisestä oli jäänyt. Todella hyvät, sanoin, ja olen edelleenkin hyvin kiinnostunut työtehtävistä. Ja niinpä sieltä sitten pärähti työtarjous! Sydän ja suu sanoivat heti kyllä. Ja ei kun maanantaina palkalliseen koulutukseen, verokortti ja tilitiedot mukaan. Työsopimus alkaa heti, ja nyt aluksi siihen kirjoitetaan 20-30 työtuntia viikossa, mutta mahdollista lienee saada lisätunteja jatkossa, kunhan kuviot selkenee.

Toisen onnettomuus oli minun onneni. Suuri valtionyhtiö on irtisanonut porukkaa ja ulkoistanut toimintojaan, ja nyt kyseessä oleva yritysasiakaspalvelu siirtyy kansainvälisen konsernin suomalaisen tytäryhtiön hoidettavaksi. Tämän yhtiön yhteyskeskus sijaitsee - meidän maakuntakeskuksessa, siellä missä meidänkin kylältä paljolti käydään töissä. Ja käydään vastakin - nyt on meidän kylä todella hyvin edustettuna tässä työryhmässä, se meidän naapuripariskunnan lapsenlapsikin valittiin. 

Mielenkiintoista nähdä, montako meitä on siellä maanantaina aloittamassa - ilmoituksessa puhuttiin viidestä tehtävästä, mutta rekrytointitilaisuudessa sanottiin, että muutama meistä valitaan. Joko se muutama on viisi tai sitten loput valitaan myöhemmin - ilmoituksessa sanottiin kyllä myös, että koulutuksia tehtävään järjestetään loppuvuoden aikana kahdessa osassa.

Rakkaat työnhakijakollegat - älkää koskaan menettäkö toivoanne! Älkää uskoko, kun joku sanoo: kerran työtön, aina työtön. Niin kuin Maria Kiitos hakemuksestasi -blogista sanoi joskus: oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Siellä voit sinäkin olla eräs kaunis päivä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Rekrytointipäivä

Olin tänään rekrytointipäivässä kaupungissa. Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus.

Paikalle oli kutsuttu kolmetoista hakijaa, joista kaksi oli peruuttanut tulonsa. Meitä oli siis koolla yksitoista naista, yhtään miestä ei ollut osunut joukkoon, vaikka heitäkin kuulemma firmassa on paljon töissä. Yksi haastattelijoista oli kylläkin mies.

Suurin osa haastateltavista, elleivät peräti kaikki, oli minua nuorempia, aika monella oli pieniä lapsia kotona. Joukossa oli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jollakulla taisi olla jo toinen tutkinto menossa tai ainakin haaveissa. Yksi hakijoista, nuori ihminen, oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Mieshaastattelijan mukaan heidän firmassaan edes vanhuuseläke ei ole ongelma, vanhin työntekijä on tällä hetkellä 74-vuotias. 

Oli virkistävää olla mukana joukossa, jossa kaikki taisivat olla opiskelijoita, työttömiä, kotiäitejä tai näiden yhdistelmiä - nuorella eläkeläiselläkin oli lapsi. Ja mikä upeinta, työttömät työnhakijat kajauttivat epäröimättä olevansa näitä pahamaineisia lusmuilijoita eli työttömiä. Ja taas tuli osoitettua, että maailma on pieni - yksi haastatteluun kutsutuista oli naapurimme lapsenlapsi, hänkin samalla kylällä meidän kanssa asuva.

Eikä kyse ollut telemarkkinoinnista - sitäkin yrityksessä kyllä tehdään - vaan jostain sellaisesta, mitä ainakin tehtäväkuvauksen perusteella tekisin todella mielelläni. Niin ryhmätehtäväosuudesta kuin henkilökohtaisesta haastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka jäinkin viimeiseksi odottelemaan haastatteluun pääsyä. Mihinkäpä työttömällä olisi kiire ollutkaan... Tuntui, että ikäni ei ollut miinusta vaan plussaa ja työ- ja elämänkokemustani arvostettiin. Eikä suulaudestakaan tuntunut tällä kertaa olevan haittaa. Vai kuvittelinko vain?

Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja huomenna selviää miten muijan kävi. Onneksi eivät roikota pitempään löysässä hirressä, ja kaikille haastattelussa käyneille soitetaan, kävi miten kävi. Voi kuinka toivoisinkaan että olisin niiden muutaman onnellisen joukossa, jotka tästä porukasta valitaan. Huomiseen on niiiin pitkä aika.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Hyviä ja huonoja uutisia

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Niinhän se sanonta menee. Aloitetaan nyt kuitenkin niistä huonoista uutisista.

Perintätoimistosta tuli ilmoitus saatavien siirtämisestä jälkiperintään ja luottotappiosuositus. Velalliseni eivät ole maksaneet vapaaehtoisesti maksusuorituksia ja perintätoimiston arvion mukaan saatavia ei tulla nopeasti saamaan velalliselta. Perintää ei kuitenkaan ole lopetettu.

Jälkiperinnän tärkein tehtävä on pitää saatavaa yllä ja estää saatavan vanhentuminen lähettämällä säännöllisesti velalliselle muistutuskirjeitä saatavasta. Jälkiperintätilassa olevia saatavia seurataan aktiivisesti ja aktivoidaan tarvittaessa uudelleen oikeudellisen perinnän aloittamiseksi. Perintätoimisto suosittelee kirjaamaan saatavat tässä vaiheessa kirjanpidossani luottotappioksi, mutta vakuuttaa tekevänsä parhaansa edelleen saatavieni perimiseksi. Jälkiperintään siirto ja luottotappiosuositus perustuvat velallisasiakkaan luottotietoihin, perintätoimiston mahdollisiin omiin havaintoihin tai velan siirtymiseen ulosottoviranomaisen perittäväksi velallisen mahdollisesta konkurssista tai epäedullisesta saneerausmenettelystä johtuen. 

Ja mitä tämä kaikki tarkoittaa suomeksi? Sitä, että todennäköisesti en tule koskaan saamaan aikanaan omalle yritykselleni lainaamiani rahoja takaisin.


Ja sitten niihin hyviin uutisiin. Sain kutsun työhaastatteluun! Tai oikeastaan se on kokonainen rekrytointipäivä, kesto noin kolme tuntia. Saa nähdä mitä kaikkea siellä joutuukaan tekemään. Sorruin taas omituiseksi höpöttäjäksi puhelinsoiton saadessani ja osa HR-henkilön jutuista pääsi livahtamaan ohi korvien. Jotain ryhmätehtäviä ainakin on tiedossa, ja sähköpostivahvistuksessa kehotettiin ottamaan mukaan ansioluettelo, työtodistukset, todistukset opinnoista ja tiedot mahdollisista suosittelijoista. Tietysti.

Olen ihan hirvittävän innoissani ja jännittynyt pelkästä haastattelukutsusta, vaikken edes oikein tiedä mihin olen hakemassa. Asiakaspalvelija yritysasiakaspalvelussa - sehän voi olla mitä vaan. Koko ajan jyskyttää takaraivossa pelko siitä, ettei tää taas oo jotain v***n telemarkkinointia. Ilmoituksessa ei kuitenkaan mainittu mitään myynnistä eikä markkinoinnista, ja tehtäväalue on toimisto- ja asiakaspalvelu. Työaikakin sijoittuu klo 7:00 ja 18:00 välille - ei kai kukaan hullu kauppaisi lehtiä seitsemältä aamulla? No, jos hakemani työ sellaiseksi osoittautuu - selvennee rekrytointipäivässä - , marssin saman tien ovesta ulos.

Tällä ilmoituksella haettiin tekijöitä viiteen tehtävään. Saa nähdä kuinka suuri on haastatteluun kutsuttujen määrä. Saman rekryfirman kautta viime viikolla hakemaani kahteen muuhun tehtävään oli saapunut yhteensä 202 hakemusta, ja viisi ihmistä kutsuttiin ensimmäiselle haastattelukierrokselle. Tätä tietoa vasten peilaten, tuntuu jo erävoitolta tulla kutsutuksi edes haastatteluun, osoittautui se työ nyt sitten ihan miksi tahansa. Saanpahan pitkästä aikaa harjoitusta haastattelutilanteesta. Jos en vaikka tällä kertaa sössisi koko hommaa lörpöttelemällä mitä sylki suuhun tuo...