keskiviikko 1. lokakuuta 2014

A Blog Challenge: Strong Woman

I'm writing this post in English, as for the first time ever I'm attending Mrs K's Blog Challenge with the topic Strong Woman.


This post is based on an article, which you can find in English here and in Finnish here. But, as I'm a fan of three-point lists (which you can find in my blog by the tag "top 3") and a job seeker, I chose to post about the last three qualities on the Blush list.

1. I own my feelings

Sometimes life just sucks. I don't have a job, I'm arguing with my husband and my teen-age kids. You bet I cry, shout and act like a baby. And after that - reconciliation and living life forward. Well, at least that's the goal.

2. I release guilt

Ok, I've made a bunch of mistakes in my life. As we all have. But actually, why should I carry the guilt around for the rest of my life? I can as well forgive myself. In particular, unemployment is not alone my fault. Why should I feel so damn guilty about it?

3. I support others

If you're getting a promotion and enjoying your work, why should I be jealous of that? I'm happy for you. I'm having a great life just like this, so many good things to be grateful of if I just sit down for a moment to think about it. And, when you will have that rough day - I'll be there to support you.



tiistai 30. syyskuuta 2014

Liput I Love Me -messuille!!!

Kutsuvat minua tuurihaukaksi, perheenjäseneni. Pienissä jutuissa mulla usein onkin tuuria, vaikka onhan sitä epäonneakin vastaan tullut. Kaiken maailman arvonnoissa on onni kuitenkin aika usein ollut myötä. Vuosien varrella on tullut voitettua Aalto-vaasia, laukkuja täynnä kokista tai purkkaa ja karkkia ja mitä milloinkin. No, lotossa en oo kyllä koskaan kymppiä enempää voittanut. Viime vuoden keväänä voitin Fjällrävenin Kånken-repun näkkäripaketin koodilla, ja tänä kesänä Budweiserin jalkapallon K-kauppojen nettiarvonnassa.


Eilen aamulla, kun en oikein saanut itsestäni muutakaan irti, eksyin osallistumaan useampaan kuin yhteen kilpailuun radioasemien nettisivuilla. Ja hups, tänään iltapäivällä Voicen iltapäivän tuottaja soitti ja kertoi minun voittaneen muotikyselyn arvonnassa liput I Love Me -messuille! Hän kysyi, olisinko puhelimen ääressä, kun iltapäiväjuontajat Lauri ja Noora soittaisivat minulle vartin kuluttua. No olisinhan minä. Tuottaja sanoi heidän kysyvän minulta jotain muotiin, muotiblogeihin, nettikauppoihin, kirppiksiin tms. liittyvää ja pyysi minua näyttelemään yllättynyttä kun puhelu tulisi ja juontajat kertoisivat voitostani, niin kuin kuulisin asiasta ensimmäistä kertaa.

Ja sitten puhelin soi ja minä vastasin. Vaan eivätpä nuo ketaleet kyselleetkään mistään nettikirppiksistä, vaan pohjustivat jutelleensa juuri yömuodista ja siitä, että tutkimuksen mukaan niin ja niin monta prosenttia naisista nukkuu rintaliivit yllään. Niin että mites minä nukun, rintaliiveissä vai ilman....?!

Kuvitteellinen pulla meinasi takertua kurkkuuni. Ajattelin sitten kuitenkin että mikäs tässä, kun on leikkiin kerran lähdetty, ja vastasin ihan totuudenmukaisesti että ei rintsikoita kiitos eikä mitään muutakaan ahistavaa, ihan paljasta pintaa vaan. Siihen Lauri totesi että "Nainen minun makuuni" :)

Ja tulihan sieltä sitten ne fanfaarit ja uutinen voitostani. Ja minä hihkuin kuin viimeistä päivää: Mahtavaa, olipa yllätys! Kiitos kauheesti! Ja sovittiin treffit heidän messuständillään. 

Että nyt sitten tais selvitä mitä tehdään tyttären kanssa syyslomalla :)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Miksi työtön bloggaa?

Eilen Suomi24:llä eräs vajaa kaksi viikkoa sitten yllätyspotkut saanut henkilö kertoi alkaneensa melkein heti irtisanomisensa jälkeen etsiä aiheesta blogeja, vertaistukea, ja todenneensa niitä olevan vähän tilanteen yleisyyteen nähden. Nyt hän kertoi suunnittelevansa omaa blogia, ei työttömyysblogia vaan työttömyyden aiheuttaman uuden elämäntilanteen blogia teemalla Miten tästä elämääni jatkaisin. Toivotin hänet tervetulleeksi blogistien joukkoon, uusia näkökulmia tarvitaan ja jokaisella työttömällä(kin) on oma erilainen tarinansa.

Aloin sitten miettiä, mikä minut sai aloittamaan tämän blogin pitämisen vajaa puoli vuotta sitten. Minullahan oli jo blogi omalla nimelläni, tosin postasin sinne melko harvoin, korkeintaan pari kolme kertaa kuussa. Viime aikoina tahti oli vielä siitäkin harventunut, kun ei ollut enää niitä työasioita mitä mainostaa. Markkinointivälineeksihän blogin aikanaan oikeastaan perustin erään somekurssin innoittamana.


(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / Salvatore Vuono)
Mutta miksi työtön bloggaa? Tässä syitä:

1. Tarve purkaa sisimpiä tuntojaan

Tämä kai se on se ensisijainen primus motor. Minulla ainakin oli. Omalla nimelläni en pystynyt enkä halunnut olla kovin avoin niistä kipeimmistä asioista, jotka sieluani kaihersivat. Olin jakanut blogini osoitteen sukulaisille ja tutuille ja postaukset jaoin facebookissa. Kulissit kuntoon, muusta ei niin väliä.

Näin anonyyminä voin olla se mitä oikeasti olen. Täällä olen julkityötön, vaikkakin anonyymisti. Minä tarvitsin tätä. Todella.

2. Mielekäs ja antoisa harrastus

Bloggaaminen antaa päiviini sisältöä, ja muista blogeista saamieni ohjeiden avulla olen oppinut paljon uutta teknisistäkin asioista, kun olen uhrannut enemmän aikaa bloggaukseen. Aina aiheita ei ole helppo keksiä, mutta joskus ne tulevat kuin itsestään. Ja mitä useammin postaan, sitä enemmän itse innostun. Tätä harrastusta en enää vaihtais pois.

3. Vaikuttaminen ja vertaistuki

Tämä asia on tullut yhä tärkeämmäksi matkan varrella. Aluksi aloin kirjoittaa vain omista lähtökohdistani, ajatellen että olen varmaan ainoa työtön joka kehtaa blogata. Sitten aloin löytää ja seurata muiden työnhakijoiden blogeja ja yleistä keskustelua työttömyydestä. Tuli halu vaikuttaa asioihin omalta pieneltä osaltaan. Toisaalta haluan luoda myös positiivista henkeä vaikeisiinkin elämäntilanteisiin. Me ollaan täällä pallolla kuitenkin yhdessä, ei yksin!

Tässä minun syitäni. Mitkä ovat sinun syysi blogata tai lukea näitä juttuja?

perjantai 26. syyskuuta 2014

Metsän siimeksessä


Jo hämärässä metsässä

upotan jalkani sammaleeseen

asettelen askeleeni varovasti

taiteilen alas kalliota 

etten putoaisi

unohtaen

olevani jo

pudokas.


Voimauttavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!