torstai 30. lokakuuta 2014

Koulutusviikko

Hassua, miten elämä muuttuu toisenlaiseksi yhdessä päivässä. En tiedä sitten, muuttuuko parempaan vai huonompaan, mutta muuttuu.

Tiistaista asti on tulvinut pään täydeltä uutta tietoa, sovelluksia, ohjelmia ja käsitteitä. Maanantai oli iisimpi ja lyhyempi päivä, allekirjoitettiin työsopimukset ja salassapitositoumukset, kuultiin yleistä tietoa uudesta työnantajastamme ja saatiin avainlätkät, tietoturvaohjeet ja kulkukoodit. Minun sopimukseeni merkittiin säännöllisen työajan pituudeksi 30 tuntia viikossa, joillekuille toisille 20 viikkotuntia, vähän omien toiveiden mukaan. Kun työterveyskyselyssä kysyttiin, montako päivää olen kuluneen vuoden aikana ollut poissa töistä sairauden takia, oli helppo vastata: En päivääkään. Enhän ollut ollut yhtään päivää töissäkään.

Sen jälkeen on paahdettu kahdeksasta neljään, me jatkossa osa-aikaisetkin. Onneksi tässä firmassa pidetään tauoista huolta, toisin kuin eräänkin entisen työnantajani hommissa, jossa taukoja ei juuri hyvällä katsottu. Nyt pitäisi antaa palautetta kouluttajille, joista yksi tosin tulee vielä avuksemme ensi viikon alkupäiviksi, kun tositoimet alkavat.



En oikein tiedä mitä kirjoittaa palautelomakkeeseen. Kouluttajat osasivat kyllä asiansa, mutta näin suurta asiakokonaisuutta on aivan mahdotonta omaksua kolmessa päivässä. Harjoitustehtävissä oli ainakin itselläni rutkasti virheitä, ja ajoittain kaikki tuntuu olevan sekaisin päässä kuin puurot ja vellit. Kouluttajat kehuivat meitä näppäriksi ja että kuulemma hyvin menee tähän lyhyeen aikaan nähden. Itsellä ei ole ollenkaan niin näppärä olo. Eilen romahti verkko koko yrityksessä ja ohjelmien toimimisen kanssa on vähän väliä ongelmia. Kaikki on niin uutta puolin ja toisin.

Maanantaina meille kerrottiin, että keski-ikä firmassamme on 29 vuotta. Tietotekniikan osaaminen on olennainen osa oikeastaan kaikkea talon toimintaa, ja nuoret aikuiset kuulemma hallitsevat uuden teknologian yleensä parhaiten. Minulla on aikamoiset paineet osoittaa, että kyllä minäkin. Ja jos en vielä, niin opin kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni teen töitä kahdella isolla näytöllä, koska ikkunoita, tiedostoja ja ohjelmia on oltava auki niin monta yhtä aikaa. Etenkin niitä ohjetiedostoja ja käsitelistoja tässä vaiheessa.

Mutta ei auta kuin porskuttaa eteenpäin kuin mummo lumessa. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tätä en haluaisi mokata.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Työtön luuseri - töissä!

Nyt Työtön luuseri on virallisesti töissä. Blogissaankin. Otsikko muuttui, ja nimikilpailun voitti Minttu! En siis vieläkään malttanut luopua luuseroinnistani. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.

Uudet tilanteet ja jännitys vaikuttavat minuun niin, etten tahdo saada nukuttua. Saatan kyllä nukahtaa illalla aika piankin, mutta herätä parin tunnin päästä ja ollakin sitten monta tuntia hereillä. Kuin ihmeen kaupalla nukuin makeasti kuin lapsi rekrytointipäivää edeltävänä yönä, ja oloni ja vireystilani oli mitä parhain. Palaset loksahtivat siis siinäkin kohtaa paikalleen ja enkelit olivat mukana.

Sosiaaliset tilanteet eivät minua jännitä ja muutenkin sukellan hullunrohkeasti uuteen. Olen vain jonkinlaisessa hypertilassa kun niin paljon uutta tapahtuu ympärillä. Kynnys työelämään ei ole tuntunut korkealta, kun sen yli sain vihdoin luvan astua. Työpaikalla olen täysin tasavertainen ja samalla viivalla muiden kanssa; homma on meille kaikille uutta. Toki jotkin osa-alueet ovat tutumpia talon entisille työntekijöille, jotka nyt siirtyvät näihin uusiin tehtäviin, mutta minulla on taas muita vahvuuksia, jotka ilmeisesti painoivat vaakakupissa valinnassani. Meistä viidestä untuvikosta kaikki muut ovat muuten syntyneet 1980- tai 90-luvuilla... Helpottavaa oli kuulla, että kukaan ei saanut meidän takia kenkää pääkaupunkiseudulla; hekin siirtyivät uusiin tehtäviin.

Nyt väsyttää sen verran, etten jaksa postata pitempään. Voimalauluksi meille kaikille tähän loppuun Donkkareiden iki-ihana Hyvää yötä ja huomenta piiitkänä versiona:


Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta




Jostain syystä en saanut tota DonHuonotVEVO:n ihanaa keikkaversiota upotettua tähän, mutta tästä linkistä pääset katsomaan sitä. Hyvää yötä ja huomenta - hei älä vielä luovuta!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Miksi juuri minä?

Mulle iski yhtäkkiä jotenkin hirvittävän huono omatunto siitä, miksi juuri minä sain töitä ja moni muu epätoivoinen työtön ei. Enkä mä edes ole ollut mitenkään kovin epätoivoinen, hyvin oon viihtynyt kotona ja tekemistä on riittänyt. On monia, joita työttömyys oikeasti ahdistaa ja joiden taloudellinen tilanne on ihan toisenlainen kuin minulla.

Tietenkin olen iloinen kun työllistyin. Tietenkin se on hyvä asia, koska kohta minulla olisi ollut 300 päivää työmarkkinatukea täynnä ja kaiken maailman palkattomat työllistämistoimenpiteet uhkaamassa oven takana. Eilen kuntamme palveluohjaajan kanssa jutellessa juuri sivusimme aihetta: "Kyllä sulle olis helposti (palkaton) työkokeilupaikka löytynyt, sähän oot täysin työkykyinen. Monilla ei oo minkäänlaista koulutustaustaa jne." Tiedän. Olisinhan hyvin kelvannut p a l k a t t o m a a n työkokeiluun siihenkin yritykseen, jonka pienosakas olen.

Yllätyin, kuinka voimakkaan tunneryöpyn kommentti blogini nimen liiallisesta negatiivisuudesta minussa nostatti. Herrajestas, työttömän elämä o n hyvin usein aika negatiivista. Eikä kai kenenkään muunkaan elämä ainaista auringonpaistetta ole. On tietenkin jokaisen kirjoittajan oma valinta, jos haluaa pitäytyä pelkästään positiivis-pinnallisissa aiheissa. Minä en sitä kuitenkaan itsetarkoituksellisesti halua. En myöskään halua itsetarkoituksellisesti rypeä itsesäälissä enkä tartuttaa sitä muihin, mutta joskus ruma sana on sanottava niin kuin se on.

En halua, että minusta tulee iloinen palkannauttija, joka kääntää selkänsä työttömyyden ongelmalle, ikään kuin sitä ei enää olisikaan, kun itse on pelastautunut sen ikuisesta ikeestä. Työttömyydelläni on täytynyt olla jokin tarkoitus, muukin kuin virkistävä hengähdystauko ennen onnekasta työelämään palaamista. Työttömyyteni pitkittymisen ja sen nostattamien tunteiden myötä olen saanut tutustua moneen todella hyvin kirjoitettuun ja ajatuksia herättävään työttömän työnhakijan blogiin. Nämä ihmiset tietävät mistä puhuvat eivätkä kaunistele. Arvostan heitä, teitä kaikkia, suunnattomasti.

Luulin jo olevani valmis lakkaamaan olemasta Työtön luuseri. Kapinahenki nosti kuitenkin taas kerran päätään sisälläni. Miksi alkaisin hymistellä ja kellua pilvenhattaroilla, vaikka sainkin töitä? Jos luovun tästä arvonimestäni heti tilaisuuden tullen, osoitanko samalla sittenkin ajatelleeni olevani luuseri, kun minulla ei ollut työpaikkaa? Ei helvetissä (anteeksi kielenkäyttöni). Olen edelleenkin ylpeänä Työtön luuseri. Ainakin toistaiseksi.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

To Do -lista: Töiden alkaessa

Postaan nyt tällä erää viimeistä kertaa työttömän statuksella. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta huomenna on alkamassa kuitenkin uusi elämänvaihe. Ainakin joksikin aikaa.

Valmistautuminen orastavaan työelämään vaatii muutamia toimenpiteitä, joista tässä tuttuun tapaan top 3 -lista:

1. Vaihda kassaa. Olen ollut tähän saakka yrittäjien työttömyyskassan jäsen. Yrittäjyyteni jälkeen olin kyllä jonkin aikaa töissä muka-palkansaajana, vaikken palkkaa saanutkaan - asuntoneuvottelijana (=kiinteistönvälitystä) provikkapalkalla. Tein koko aikana vain yhden kaupan, josta palkan sain matkakorvauksina. Summa ei tosin todellakaan kattanut kaikkia niitä kilometrejä, joita sen homman parissa tuli ajettua. Anyways, silloin mulla oli vielä niin sanottu jälkisuoja-aika menossa, enkä pitänyt kiirettä kassan vaihtamisessa. Ja kun sen homman lopetin ja jäin taas työttömäksi, menikin vähän pitemmän aikaa ennen kuin olin taas palkansaaja. Nyt on siis kassan vaihtaminen ajankohtaista.




2. Rastita verokortista vaihtoehto B. Mulla on tosi pieni ennakonpidätysprosentti, vain puolitoista prosenttia. Sehän kertoo siitä, ettei ole ollut palkkatuloillakaan juhlimista viime vuosina. Etenkin yrittäjyyden loppuvaiheessa en palkkaa juuri itselleni maksanut, starttirahalla ja matkakorvauksilla eleltiin. Palkkakauden tulorajat ovat verokortin vaihtoehdossa A kuitenkin tosi matalat, ja luulen että ne paukkuvat äkkiä yli pienemmilläkin tuntimäärillä. Ja sen jälkeen ennakonpidätys toimitettaisiin lisäprosentin mukaan, joka onkin sitten jo yli kolmekymmentä. B-vaihtoehdossa verot pidätetään yhden tulorajan mukaan, ja se on kyllä sen verran korkea että varmasti riittää tässä vaiheessa vuotta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työmarkkinatuesta pidätetään aina se vakio 20 %.



3. Ratkaise blogisi jatko. Tää tuntuukin nyt aiheuttavan mulle kovasti päänvaivaa. Bloggaaminen ilmaisumuotona, vaikuttamiskeinona ja tietynlaisena uuden yhteisöllisyyden kanavana kiehtoo edelleen, mutta täysin tyhjästä uuden blogin ja blogi-identiteetin luominen ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta. Olenkin saanut neuvoja brändätä blogiani uuteen suuntaan nimen ja toki myös sisällön vaihdoksella. Näin saisin ehkä uusia lukijoita ja säilyttäisin samalla entiset. Onhan mulla se toinenkin, telakalla oleva blogi, jota omalla nimelläni olen kirjoittanut, mutta se on keskittynyt taas nimeään myöten aikaisempaan ammattialaani. Tämä nyt alkava työ menee kyllä vähän sivuun siitä, eli tavallaan olen alanvaihtaja. Taas.

Mut hei, mullahan on täällä paljon älyttömän fiksuja lukijoita! Julistankin tässä nyt avatuksi nimikilpailun: Millä otsikolla Työttömän luuserin pitäisi jatkaa bloggaustaan? Vai pitäisikö aloittaa kokonaan uusi blogi?

Myös tulevasta sisällöstä otan mielelläni neuvoja ja toiveita vastaan. Pliis, auttakaahan Työtöntä (kohta ex-työtöntä) luuseria mäessä!